ASIALLISET AIKUISET?

Aikuinen ei laske keinupuiston liukumäestä, jos sattuu yksinään kävelemään sellaisen ohi. Aikuinen ei taittele sanomalehdestä hassua hattua auringonsuojaksi itselleen tai ainakaan lähde sellainen päässään kaupungille käyskentelemään. Aikuinen ei roiskuttele huvin vuoksi vesilätäköissä. Miksi ei? Eihän sellainen ketään vahingoittaisi.

Siksi ei, kun on sovittu, että aikuinen, joka ottaa elämän rennosti olematta humalassa, ei ole aivan järjissään. Täytyy mukautua normiin; täytyy esittää "tavallisen" roolia. Eikö olisikin ihanaa kahlailla puiston suihkulähteessä hellepäivän ruokatunnilla? Enää edes lasten ei anneta sitä tehdä: sieltä tulee, hui kauhistus sentään, pöpöjä!

Koko ajan täytyy olla ennen kaikkea järkevä. Ei voi harjoitella laulua kassajonossa. Se häiritsisi toisten harrasta tunnelmaa. (Myymälän kaiuttimista räikkyvä taustamusiikki sen sijaan on ihan ok, koska näin on sovittu.)

Ymmärtäisin, jos kaikki "aikuisten tekeminen" olisi aidosti niin kamalan järkevää, mutta raaputapa pintaa, niin näet, että ei se ole. On vain joukko sopimuksia, joista on pidettävä kynsin ja hampain kiinni, jotta ei pidettäisi omituisena.

Ei sovi pistäytyä yöpaitasillaan kaupasta hakemassa maitoa, vaikka yöpaita olisi peittävämpi kuin päivällä pidettävä toppi. Aamutakki vielä pahentaa asiaa. Omituiselta tällainenkin sääntö näyttäisi, jos sitä katsoisi aivan ulkopuolelta, ilman meidän kulttuurimme painolasteja.

Eikö voitaisi ottaa vähän rennommin? Olisi paljon mukavampaa, jos niin monet näkymättömät langat eivät ohjaisi jokaista suoritusta. Minusta käyttäytyminen on silloin kaunista, kun se ei vahingoita muita. Ei jakkupuku ole oikeasti sen hienompi kuin verkkapuku. Valkoiset tennissukat ovat sukat siinä kuin mustat pukusukatkin. Sellaiselta ihmiseltä, joka liikaa tuijottaa normeja, jää kokematta monta iloista hetkeä.