Ihan vaan ihmisiä


Minä en ole kovin hyvä sosiaalityössä. En osaa katsoa asiakkaita "tapauksina". En ymmärrä ratkaisevaa eroa "asiakkaiden" ja naapurissa sattumoisin apua tarvitsevan ihmisen välillä, jos ei eroavaisuudeksi lasketa sitä, että naapurista ei tarvitse kirjoittaa raportteja eikä heidän asioistaan tarvitse pitää loputtomia palavereja, joissa "tapaus" ruoditaan perin pohjin. Kaikki tuntemani ihmiset (minä itse tietysti mukaan lukien) ovat enemmän tai vähemmän vinksahtaneita, kun suurennuslasilla katsotaan.

Sosiaalityö on "asiakaslähtöistä", sen "kohteet" ovat siis "asiakkaita". Eivätkö pikemminkin ihan vaan ihmisiä? Kuka hyvänsä saattaa sairastua mieleltään tai muuten kompuroida, varsinkin, jos häneltä puuttuvat normaalit tukiverkostot. Viranomaistukiverkostot toimivat hiukan eri tavalla kuin luonnolliset. "Asiakkaan" (ihmisen!) omiin selviytymiskeinoihin ei luoteta - miten luotettaisiinkaan, kun niiden olemassaoloa pidetään suunnilleen yhtä todennäköisenä kuin sitä, että minä näin viime viikolla Ahostejärvessä järvihirviön?

Kenen tahansa elämä voidaan patologisoida, jos siitä nostetaan tapetille vain negatiiviset puolet.

Tulisipa joku meille nyt (tai koska tahansa) kirjaamaan havaintojaan.

Tiskialtaassa on likaisia astioita.

Tietokonepöydällä on pölyä, ja perheen äiti vain istuu koneella, eikä siivoa.

Olohuoneen matto on likainen (koira maannut kuraisena).

18-vuotias tytär on omalla koneellaan, pelaa jotakin ja kuuntelee musiikkia kuulokkeillaan, eikä kiinnitä huomiota muihin. Huolestuttavaa!

Talossa on liian monta lemmikkieläintä. Ne ovat mm. raapineet ulko-oven pielen pilalle ulos pyytäessään. Pystytäänkö niistä kaikista mitenkään huolehtimaan?

Lasten vuoteet ovat sijaamatta.

Lapsille ei ole laitettu valmiiksi välipalaa, vaan he joutuvat itse onkimaan jääkaapista sitä, mitä siellä sattuu olemaan. 10-vuotias saattaa polttaa itsensä paistaessaan kananmunaa!

Lakanoita ei ole mankeloitu.

Äiti on ostanut lapsille kaksi suurta pulloa colaa. Kofeiinia ja sokeria!

Äiti ei ole lainkaan kiinnostunut poikansa harrastuksista. Poika on tänään pelaamassa jalkapalloa Punkalaitumella, eikä äiti ole mukana.

Pojan jalkapallosukassa on reikä, eikä äiti ommellut sitä aamulla ennen töihin lähtöään.

Perheen elämä on levotonta: eilen illallakin kävi 7 vierasta. Pihalla poltettiin nuotiota metsäpalovaroituksesta huolimatta. Lapset paistoivat itse makkaransa ilman aikuisten valvontaa. Lapsille annettiin makkaraa huolimatta sen epäterveellisyydestä. Mansikoita sentään tarjoiltiin, mutta nekin syötiin kermajäätelön kanssa.

Perheen 15-vuotias tytär joutui tänään valmistamaan ruoan koko perheelle. Hän joutuu ottamaan aivan liian paljon vastuuta aivan liian nuorena.

Pitäisiköhän minun ilmoittaa meistä jonnekin?